Pienet kansalaisjärjestöt ja yhdistykset alkoivat muodostua kunnissa ja upaziloissa 80-luvulta viime vuosisadan 90-luvun alkuun. Muiden kehittämistoimien ohella nämä laitokset käynnistivät mikroluottoohjelman. Laitokset viihtyvät pääasiassa lainoista saaduilla koroilla. Mutta sellaista muutosta ei ole tapahtunut viljelijässä, jonka olen nähnyt. Maanviljelijä joutuu velkaansaan ja kantaa toisinaan kansalaisjärjestöiltä ja paikallisilta rahalainaajilta ottamistaan pitkittyneiden lainojen taakkaa. Maanviljelijä Rafiqul Islam Natoresta sanoi yhdessä maanviljelijöiden ja poliittisten päättäjien välisessä ulkoilmakeskustelussa, joka tunnetaan yleisesti nimellä "Krishi Budget Krishoker Budget" (Farmers' Voices in Budget, esitettiin kanavalla i), mutta hän ei ole koskaan nähnyt kenenkään poliittisen henkilön köyhtyvän politiikkaa tehdessään, mutta maanviljelijät eivät voi hyvin tehdä ammattiaan, joka on maanviljely. "Meillä ei ole pääomaa, kukaan ei ajattele markkinoitamme, kukaan ei puhu meistä", Rafiqul sanoi vihaisesti. Tällainen viha ei tule vain Rafiqulilta, vaan melkein jokainen maanviljelijä kärsii saman tuskan. Mikä tärkeintä, rahalainaajat laajensivat liiketoimintaansa hyödyntämällä maanviljelijöiden huonoa tilaa, eivätkä he koskaan halua heidän pääsevän pois tästä noidankehästä lainatakseen rahaa paikallisilta rikkailta ja vaikutusvaltaisilta ihmisiltä.
